perjantai 21. joulukuuta 2012

Anhedonia

Kyvyttömyys tuntea mielihyvää. Olen taas huomannut, että se on vaikeaa. Ihmisellä on tukikohta, jossa voi tuntea olonsa turvalliseksi sekä olla ja voida siellä hyvin. Tai ainakin pyrkeä siihen hyvinvointiin. Entä sitten, kun sieltä poistuu? Mitä sitten? Joulun aikaan, jolloin kaikkien tulisi olla kiitollisia ja hyväksyttyjä ja onnellisia siitä, että saa jakaa iloa ja ohyvyyttä ympärilleen. Minä haluaisin luopua. Ja olla yksin. Tai ainakin kotona, turvassa. Rauhassa. Luojani luona voisi kuvitella saavansa rauhan ja hyväksynnän. Mutta ei toivoakaan.



Olen kerännyt rohkeutta ja voimaa koittaa hoitaa somaattista vammaani hyvin, ja tunnollisesti. Silloin kommentti, jonka sisällön on tarkoitus loukata ja ajaa kommentin saaja alas.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti