Kaunis? Rietas? Onnellinen?

Unohdin tuossa edellisen tekstin syövereissä ja tuskaisissa tunnelmissa sen mitä mietin tässä viime viikon ansiosta. Kiitos minä!

Sain tylyn tuomion Diabeteskeskukseta. 

"Jos et olisi tehnyt sitä mitä olet tehnyt, et kävelisi tällä hetkellä!"

Well fuck you too! Täytyy myöntää, että harvemmin tulee mietittyä sitä vaihtoehtoa, että tosiaan. Jos olisin vuosi sitten luovuttanut, pelkästään jäänyt ruikuttamaan rankkaa ja paskaa kohtaloani, niin istuisin tällä hetkellä pyörätuolissa. Kyllä. Pyörätuolissa. Tarkemmin en enää muista, mutta onneksi hoitopalaute saavuttaa postilaatikkoni jonkin ajan kuluttua. Ainoastaan sidekudossokeristuminen, riskiluokitus kaksi, autonominen neuropatia, sensorinen neuropatia, RSD, ja muua paskaa jäi soimaan päähäni. 

Nytten voin olla kiitollinen että käytin aikaani jonkun mielestä liikaa siihen, että sain käveltyä tietyn matkan. Onneksi en luovuttanut, vaan jostain selkänahasta sain kaivettua sen sisun ja voiman jolla sain tahtoa seisoa omilla jaloillani ja kävellä. 

Tiedättehän sen ihmistyypin joka valittaa ja muistuttaa muita kanssa SOMEttajia siitä kuinka vahvoja ja surkeita he ovat. Kiitän itseäni siitäkin, että sain pidettyä itseni pois sieltä kerjäämässä sääliä ja sympatiaa. 

          

Edellisissä postauksissa olen lopettanu sanoihin; Dum Spiro, Spero- Niin kauan kuin hengitän, toivon. Nyt sen perään voin lisätä, että olen KAUNIS, RIETAS ja ONNELLINEN.