I´m a little bit cold now.

On taas kulunut hyvän aikaa edellisestä purkauksesta. En vain tiedä. Ajatukset kulke samaa rinkiä. Samaa saatanan rinkiä. Asioita ei pääse karkuun vaikka kuinka koittaa vältellä niitä parhaimman mukaan. Tosin siksi niitä ei pääse karkuun kun niitä ei halua kohdata. 

Öisin kohtaan kyllä, ja silloin kun olen yksin. Koitan hengittää, tuntea itseni. Mielestäni kaikki nämä paskanjauhajat jotka hypettävät siitä kuinka omaa itseään pitää kuunnella. Vietä aikaa itsesi kanssa. Ainoa mitä siellä päässä kuulee on sinun rumalla äänellä kerrottu lupaus, uhkaus siitä, että yksin en selviä. Tai pärjää. Kykene elämään. Ja muistutus että ylipäätään joku halusi koskea minuun?