keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Spring


Minusta alkaa tuntumaan, että keväisin tulee jokaiselle meistä semmoinen henkisen kasvun ja muun valaistumisen aika. Allekirjoitan kyllä itsekin, että tänä keväänä olen kasvanut ja herännyt eloon. Taistelua mieleni ja muun sairaan kanssa ei olla käyty loppuun, mutta voisin jopa sanoa, että välirauha on solmittu. 

Tuntuu ihanalta, kun peilistä katsoo ihminen, jonka silmät ovat elävät, kirkkaat ja jopa toiveikkaat? Entinen elämä on jäänyt omalla tavallaan taakse ja sen painolasti ei ole joka päivä enää hartioilla. Vaan uskallan heittäytyä hetkeen ja antaa tunteen ja intuition viedä mukanaan. 

 

Intuitio? Intohimo? Tunneäly? Hetki? Mitä nuo tarkoittavat, mitä niiden merkitys on? Tuntuu, että intohimo on ollut pois. Se on tullut takaisin. Se polttava tunne, joka vie jalat mukanaan ja mieli karkaa muualle, keskittyen vain yhteen asiaan. Intuitio on vaikea käsite, mutta se on niitä hetkiä kun naurat ja huomaat istuvasi junassa menossa jonnekin tekemään jotain mitä et ole suunnitellut. Elät hetkessä, siinä hetkessä ja siinä tunteessa. 


Hetkiä jolloin tuntee elävänsä tulee päivittäin. Ei siihen taritse muuttaa Hollywoodiin ja odottaa sellasia elokuvamaailman kyyneleenvieräytys-hetkiä. Minusta tuntuu, että kuraisilla tassuilla sisälle ryntäävä koira muistuttaa elämästä. Sisäinen kasvu ja tietoinen oman käytöksenäsä muuttaminen. 


"I am beautiful, no matter they say. Words can't bring me down. I am beautiful in every single way. Yes, words can't bring me down. So don't you bring me down today."


"So if I decide to waiver my chance to be one of the hive.
Will I choose water over wine and hold my own and drive?
It's driven me before.
And it's seems to be the way that everyone else gets around.
But lately I'm beginning to find that.
When I drive myself my light is found.

Whatever tomorrow brings, I'll be there, with open arms and open eyes.
Whatever tomorrow brings I'll be there, I'll be there.
Would you choose water over wine? Hold the wheel and drive."

Dum spiro, spero-niin kauan kuin hengitäm, toivon. 

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Kaunis? Rietas? Onnellinen?

Unohdin tuossa edellisen tekstin syövereissä ja tuskaisissa tunnelmissa sen mitä mietin tässä viime viikon ansiosta. Kiitos minä!

Sain tylyn tuomion Diabeteskeskukseta. 

"Jos et olisi tehnyt sitä mitä olet tehnyt, et kävelisi tällä hetkellä!"

Well fuck you too! Täytyy myöntää, että harvemmin tulee mietittyä sitä vaihtoehtoa, että tosiaan. Jos olisin vuosi sitten luovuttanut, pelkästään jäänyt ruikuttamaan rankkaa ja paskaa kohtaloani, niin istuisin tällä hetkellä pyörätuolissa. Kyllä. Pyörätuolissa. Tarkemmin en enää muista, mutta onneksi hoitopalaute saavuttaa postilaatikkoni jonkin ajan kuluttua. Ainoastaan sidekudossokeristuminen, riskiluokitus kaksi, autonominen neuropatia, sensorinen neuropatia, RSD, ja muua paskaa jäi soimaan päähäni. 







Nytten voin olla kiitollinen että käytin aikaani jonkun mielestä liikaa siihen, että sain käveltyä tietyn matkan. Onneksi en luovuttanut, vaan jostain selkänahasta sain kaivettua sen sisun ja voiman jolla sain tahtoa seisoa omilla jaloillani ja kävellä. 

Tiedättehän sen ihmistyypin joka valittaa ja muistuttaa muita kanssa SOMEttajia siitä kuinka vahvoja ja surkeita he ovat. Kiitän itseäni siitäkin, että sain pidettyä itseni pois sieltä kerjäämässä sääliä ja sympatiaa. 


          


Edellisissä postauksissa olen lopettanu sanoihin; Dum Spiro, Spero- Niin kauan kuin hengitän, toivon. Nyt sen perään voin lisätä, että olen KAUNIS, RIETAS ja ONNELLINEN.

I´m a little bit cold now.

On taas kulunut hyvän aikaa edellisestä purkauksesta. En vain tiedä. Ajatukset kulke samaa rinkiä. Samaa saatanan rinkiä. Asioita ei pääse karkuun vaikka kuinka koittaa vältellä niitä parhaimman mukaan. Tosin siksi niitä ei pääse karkuun kun niitä ei halua kohdata. 

Öisin kohtaan kyllä, ja silloin kun olen yksin. Koitan hengittää, tuntea itseni. Mielestäni kaikki nämä paskanjauhajat jotka hypettävät siitä kuinka omaa itseään pitää kuunnella. Vietä aikaa itsesi kanssa. Ainoa mitä siellä päässä kuulee on sinun rumalla äänellä kerrottu lupaus, uhkaus siitä, että yksin en selviä. Tai pärjää. Kykene elämään. Ja muistutus että ylipäätään joku halusi koskea minuun?